Oodi oluelle


Olutseura Viholan Vaahtopäät järjesti vuonna 2005 Oodi oluelle –runokilpailun, jonka tarkoituksena oli tuottaa ja kerätä talteen suomalaista olutta ylistävää olutrunoutta.

Kilpailussa palkitut runot voit lukea täältä:

I Palkinto: Oodi Kaisa Pilsille (Heikki Kähkönen)
 
Pelloilla ohran ja tähkien 
teräs tuhkan värinen
kylmiä viiltojaan viiltää. 
Hetkeks’ seisahtuu 
niittäjä hikinen.
Otsan uurteet 
vesihelminä kiiltää.
 
Kuivuvat tuulessa lyhteet
viljan ja ruumenen. 
Kasteessa aamun kirpeys,
humalan kukkien.  
Koura työmiehen säkin
reunoihin tarttuu,
piripintaan viisitoista 
laaria jo karttuu.
 
Talven varalle 
valuttaa mies varoen 
kultaisia hippuja 
pantavan oluen. 
 
Hämyssä illan tulet 
saunan tuimina tuikkivat, 
kiilusilmin ketut,
kärpät koloihinsa luikkivat. 
Mies virkkaa nurkalla aitan:
tänään kaljani kiehumaan laitan. 
 
Putipuhtaiksi pesee pannut ja altaat. 
Pian porisevat humalat ja maltaat.
Taikoja vanhoja taikovat kädet taitavat.
Oi, mitä velhoja ovat mestarit, oluen panijat!
 
Taidon taiten laitetun taarin, 
jalon kansan janojuoman, 
runoratsujen enkelten tuoman,
perintö on vanhan vaarin.
 
Tuoksu vihanta 
kuin lapsuuden haasta, 
voima vierteen 
lahjana isältänsä.
Tahto nousee mullasta, maasta, 
sukuna suurena 
sikiää sisältänsä.
 
Yli yön, päivän ja kolmannen,
tultaan kohentaa lämmöstä nauttien.
Keittoa kuumaa hiljaa maustaen
seppä vierteen tuntee onnen, autuuden.
 
Loisteessa lyhdyn 
lakkaa mäskin keitto.
Höyryt huumaavat 
sulkevat kansi ja peitto.
 
Vierivät viikot, 
syksy talveksi vaihtua ehti,
odotuksen puusta 
putosi sitkeinkin lehti.
 
Kuin lapselle joulu, 
on koittanut meille tämä hetki.
Joukossa ystävien alkaa 
olvimme viimeinen retki.
 
Vaahtoavassa lasissa, 
haarikassa jos toisessa, 
maussa humalaisessa, 
juomassa jumalaisessa,
aromissa pilsnerin, 
siinä on raskaan työn tulos.
Eivät hanojen vartijat raahaa jaloista ulos,
kun ilmoille nostamme voittoisat armeijat tuoppien 
ja huulille viemme tyttären suloisen - Kaisa Pils oluen. 
 
Oi ystävät, mallasjuoman tarve on iloa tuoda.
Laulaen, nauraen kuohuavaa saamme vain juoda.
Sitä janoiselle riittää, jos lisää kehtaa vain pyytää.
Mut voi onnetonta sitä jok’ olutta rinnoilleen syytää!
 
Eik’ aikaakaan kun kurkkuihin kaatui koko pilsnerilasti.
Paremmin maistua ei vois’ viini, ei Hartolan sahti.
Mut onnea, iloa, sitä juomarille riitä ei loputtomiin.
Siks’ eiköhän ryhdytä taas oluttalkoisiin!

 


 

 II Palkinto: Viholan vaahtopäät (Veli-Matti Pajari)

On kerhopaikka kohtuullinen heillä klubina,
viis siitä että toiset pitää sitä pupina.
käy kerran kuussa sisällä sen kova supina,
ja päättyy turha jupina.

Ne hieman retkeilee ja ministerit kättelee,
aina kohtuus mielessä, vaan ei pienet pahaa tee.
Kun tuoppikättä muistaa ojentaa ja koukistaa,

se tukevankin soukistaa.

Vaahtopäät silloin näät,

Pyhäjärven tuon sinisen

Kuka vielä tarjois

yhden kierroksen?

Pöydän päässä yksi heistä aina heiluu tappina.
Puhuu niin kuin Ruuneperi: mieshän pärjäis pappina!
On paidat päällä keltaiset, lakit samankaltaiset,
makutottumukset  maltaiset.

Siideri ei sovi heille, liemi kovin makea.
Riisiviinakaan ei maistu, se on liian Sakea.
Vaan olutta he särpii mielellään ja halulla,
on neljäs tuoppi alulla.

Vaahtopäät silloin näät,

Pyhäjärven tuon sinisen

Kuka vielä tarjois

yhden kierroksen?

Kaljaa lasissa he arvioivat monen mallista.
Joskus tuomio on tyly: tää on hevostallista.
Kun miehiä on monta on myös monta makua,
’tää saattais olla Sakua’.

Kukaan kuitenkaan ei linnoittaudu kaljakorin taa,
koko ajan erottaa, voi puheensorinaa.
Jos joskus liikaa jolle kulle maistuu Porin Aa,
kuuluu klosetista lorinaa.

Vaahtopäät silloin näät,

Pyhäjärven tuon sinisen

Kuka vielä tarjois

yhden kierroksen?


 III Palkinto: HÄN – OLUT (Hannu Halme)

 
Hän paranee lämmetessään - olut ei
Hän on useimmiten tumma - olutkin välillä
Hänestä voi nauttia - oluestakin
Hän voi kuohua ja vaahdota - olutkin voi
Hän on välttämätön - olutkin, erilailla


 

Jaettu IV Palkinto: Nimetön (Leena Viljanen)
 
Six-päkki esiin ja
olutta juomaan
jano on mulla ja sen
kyllä huomaa.
Korkki vain auki
ja kulaus, aah
nautinto tuttu on
mulle taas.
 
Parasta olut on
pullosta juoden
kaupasta sitä saa
lisää tuoden.
Laske en koskaan
mä pullojen määrää
ei oluen juonnissa
mitään väärää.
 

 

Jaettu IV Palkinto: Nimetön (Jouni Huhtanen)
 
Vaaleana ja viekoittelevana aina virtaa Hän
Berliner Weisse, tuo iloisesti kuohuva
Spree-joen shampanja. Kera maraattisiirapin
ja elämänkuohujen: nostan lasin huulilleni
ja annan maun johdattaa menneisiin aikoihin.
Niin Teidän kauttanne pääsen
Preussin ja Etu-Pommerin linnaleireihin,
Suuren Pohjansodan aikakaudelle,
väkevien elämänmakujen taakse.
Humalanlehteä ja unohdusta olette Te, sopivassa suhteessa.
Korkeasta jalkalasista nautin Teitä kuin elämän nektaria.
Te, oi Frau Berliner Weisse, olette elämäni ja innoitukseni Lähde.